minä

Olen 70-luvun vuosikertaa oleva IT-alalla työskentelevä nainen. Muutin Osloon heinä-elokuun vaihteessa vuonna 2001 varsinaisen ex-tempore -kuvion jälkeen. Ennen Osloa olin asunut vain Helsingissä, olen siis paljasjalkainen helsinkiläinen. Työskentelen ohjelmistotestauksen parissa norjalaisessa, mutta osittain hollantilaisomistuksessa olevassa, yrityksessä, joka tekee ohjelmistopakettia "ihmiskeskeisten" yritysten liiketoiminnan hallintaan. Työtovereistani suurin osa on norjalaisia, mutta minun lisäkseni on myös muutama muu vierastyöläinen. Vähänä vapaa-aikanani koitan parantaa norjankielen taitojani ja saattaa päätökseen maisterinopintojani Helsingin yliopistossa.

usein kysytyt kysymykset

mitä kaipaat Suomessa?

Tämä kysymys on esitetty minulle melko usein. Tosissani rupesin vastausta kysymykseen miettimään kun sen hiljattain esitti minulle amerikkalainen työkaveri, jolla on suomalainen avomies, mutta en edelleenkään ole pystynyt keksimään kunnollista vastausta. Totuus on, että en oikeastaan kaipaa Suomesta mitään. Tietenkin lähipiiriä tulee joskus ikävä ja se hieman pelottaa, että suhteet heihin ovat väistämättä muuttuneet etäisemmiksi, mutta muuten en pysty löytämään oikeastaan yhtään asiaa, jonka kokisin ehdottomaksi puutteeksi nykyisessä elämässäni. Ehkä tämä ulkomailla asumisen alkuhuumaa ja vasta pitempään poissa asuttuani alan kaihota asioita Suomessa, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen ulkosuomalaisuuteni.

kuinka kauan oikein aiot siellä Norjassa asua?

Suunnitelmat ovat tältä osalta varsin avoinna. En usko ikuisesti täällä pysyväni, mutta kuten edellisestä vastauksesta tuli jo ilmi, en myöskään näe mitään syytä palata Suomeen. Olen sitoutunut asuntoon ja työpaikkaan pitkällä tähtäimellä, joten ainakin muutaman vuoden aion tällä viipyä. Tällä hetkellä ajatuksissa on, että kenties Norjan jälkeen kokeilen elämistä jossain toisessa "ulkomaassa".

millaisia norjalaiset ovat?

Tärkein piirre, jossa norjalaiset eroavat suomalaisista on hyvä itsentunto... kenties liiankin hyvä. Norjalaiset ovat aidosti ylpeitä omasta maastaan ja ajattelevat, että heidän maansa on maailman paras. Täkäläiset eivät syyllisty vastaavanlaiseen omien ominaisuuksiensa vähättelyyn kuin suomalalaisilla on tapana. Ylpeys omasta maasta ja kulttuurista näkyy moninaisesti. Norjan kieltä vaalitaan, englantia ei tällä käytetä Suomea vastaavassa mittakaavassa ja norjalaiset olettavat, että kaikki maahan muuttavat opettelevat kielen mahdollisimman nopeastii riippumatta siitä mistä he ovat maahan muuttaneet.. Norjan kansallispäivä on oma lukunsa, liput liehuvat, ihmiset kulkevat massoina kaduiilla bunadit (kansallispuvut) päällä nuorisosta lähtien. Muuten norjalaisia voisi kuvailla varsin samantapaisilla määreillä kuin suomalaisia; vaiteliasta, yksityisyydestään kiinnipitävää, vaikeasti lähestyttävää ja smalltalkia taitamatonta kansaa.